Ranskalaisten vastavierailu Suomeen  ja Vartiokylään 1983

   Vartiokylä ja Helkanuoret kulttuuriuutisissa

  Helmikuun lopulla 19. - 28.2.1983  Ranskasta, Bretagnesta, Dinardin kaupungista tuli parinkymmenen nuoren aikuisen ryhmä vastavierailulle Suomeen Helkanuorten ja Suomi-Ranska Yhdistyksen  Nuorisotoimikunnan vieraiksi.  Helkanuorten vanhemmat ja Vartiokylän koulu järjestivät nuorisohotellimaiset olosuhteet koululle vuoteineen ja ruokailuineen.  Joka päivä heille oli vähintäin aamiainen ja iltapala. Yhteydet Suomi-Ranska Yhdistykseen ja muuta retki- ja matkaorganisointia pyöritti opettaja- ohjaaja Anja Hinkkanen vahvalla rutiinillaan.
   Käytännössä sänkyrumban pyöritti Kuukkasen Jari ja Hinkkasen Vesa Janavalon kuorma-autolla. Ajelivat listan mukaan ympäri kylää ja keräsivät sänkyjä vuodevaatteineen ja pyyhkeitä Helkisten kodeista. Samaan kyytiin saatiin myös hiihtovälineitä vieraille. Jari oli myös muutamalla maakuntamatkalla mukana "avustajana".
   Ranskalaiset olivat hyvin innoissaan talvisesta Suomesta ja odottivat kovasti pääsyä hiihtoretkelle meren jäälle.  Se oli heistä aivan luonnotonta ja ihmeellistä, sillä eihän meri jäädy heilläpäin koskaan.  Aivan superhieno kokemus oli myös rekiretki, jonka  Sirpan eno,  Juurisen Eino, järjesti ranskalaisille hevosillaan pelloilleen, siellä Valkoista Ristiä vastapäätä.  Erikoista heidän valmistumisessaan "arktisiin" olosuhteisiin oli, että osa tytöistä tuli kesäisissä korkokengissä ja suuri osa porukasta käsineittä ja päähineittä. Heille lainattiin Helkisten vanhempien ja koulun kätköistä myös näitä välttämättömyystarvikkeita.
   Maakuntamatkallaan Porvooseen, Hämeenlinnaan ja Jyväskylään he poikkesivat syömässä Janavalo Oy:ssä Lopella.  Ranskalaiset olivat tavattoman ihmeissään, kun näin pienessä yrityksessä Suomessa oli jo useita tietokoneita, kun heillä ei ollut niitä kertomansa mukaan kuin muutamissa kaikkein suurimmissa.
   Iltajuhlaan, joka järjestettiin Vartiokylän koululla, Helkanuorten vanhemmat kokosivat keittotaitoisten toimesta suomalaiskansallisen perinneillallisen. Vieraat opettivat Helkanuoria ja vanhempiakin tanssimaan heikäläisiä kansantansseja. Tämä  viimeinen ilta meni melko pitkäksi ja seuraavana aamuna, joka oli maanantai oli jumalaton kiire tyhjentää luokkahuoneet koulun käyttöön ja jakaa sängyt petivaatteineen takaisin omistajilleen. Osa hiihto- ja muista välineistä piti varastoida meille Huhtasuontielle, kun niille ei heti löytynyt noutajia tai omistajia.
   Moni silloisista Helkiksistä ei muista paljoakaan enää tästä vierailusta, koska vieraitten ikäero oli niin huomattava heihin verrattuna. Suurin osa vieraista oli kolmekymppisiä tai päälle ja vain muutama hieman nuorempi.  Englantia onneksi suurin osa puhui aivan ymmärrettävästi. Yksi poika oli jostain murrealueelta ja hänen puheestaan ei tahtonut saada tolkkua.  Kun pyysimme apua muutamalta heikäläiseltä, heitä se huvitti hieman ja sanoivat naureskellen, etteivät he itsekään aina ymmärrä tämän kaverin puheita.
   Tässä jäljempänä koottuna Helkisten omia kommentteja ja muistelemia vierailusta:
   Anu (Löyttyniemi /Kuokkanen) täydentää näitä Sirpan ja minun muistamiani:
Minä muistan ranskalaisista sen, että he olivat meitä vanhempia (siis Jarille sopivampia!) ja ihmettelemistä heissä siis riitti. Yhtä poikaa nimitimme Kukkopojaksi - oliko sitten niin korskea.... Monet vieraista polttivat tupakkaa koko vierailun ajan ja koulun sisätiloissa varsinkin.  Mietimme kauhulla, miten saamme koulun tuuletettua hiihtoloman päätteeksi, kun savun katku oli aikamoinen vielä sunnuntaina.
   Heips Anu,  Satu Sinisalo/Kuukkanen jatkaa:
Eipä ole niin mitään lisättävää, en nimittäin muista kuin tunnelmia tuosta vierailusta. Mutta Anun mainitsema tupakanhaju kutkuttaa jotain muistisolua jossain! Hajumuisti sentään toimii näköjään! Patjarumbankin muistin, kun siitä luin. Ja hämärästi käynnin ranskalaisella koululla. Lumisin terkuin Raumalta, Satu
   Ja entäs Kirsti Kaskikari:
   Minä en muista kuin ne crepit siellä Eirassa, Helsingin ranskalais-suomalaisella koululla.  Me oltiin Punkaharjulla Valtionhotellissa hiihtolomalla, enkä saanut jäädä Helsinkiin niiden  kanssa,  josta olin kovasti katkera.... kirjoittaa Kirsti
   Kirsi (Komonen /Kokko) muistaa jotain hänkin:  Minä en muista hiihtoretkeä. Muistan kuitenkin, että veimme ranskikset luistelemaan Puotilan kentälle. Osa porukasta luuli, että kenttä oli  järven jäätä.
Eipä muuta, moikka! Kirsi.
   Ullalla (Joronen /Pirnes) on leikkeitä ja valokuvia, mutta ei muistikuvia hänelläkään:
Heipä hei Heimo & Sirpa, valitettavasti munkin muistikuvat vierailusta ovat varsin hatarat ja varmaankaan en ole ollut mukana kuin koululla pidettävässä tilaisuudesta, josta minulla on muutama varsin huono ja tumma kuva - kuvatekstejä niissä ei ole lainkaan ; Lisäksi ryhmästä on ns. fani-kortti, jonka olen liimannut kuvien viereen. Ottamissani kuvissa näkyy ryhmäläisiä, joista suurin osa oli jo silloin (tai ainakin näyttävät..) varsin iäkkäitä. Näyttävät vanhemmilta kuin me Helkikset edes nyt.... Vierailu oli 19. - 28.2.1983. Kuvien viereen
olen liimannut jutun Kotiliesi-lehdestä nro 5 9.3.1983. Teksti:

VIERAITA BRETAGNESTA
   Viime kesänä tekivät Helkanuoret menestyksekkään vierailun Ranskaan Dinardin kaupungin musiikkijuhlille. Helmikuussa teki puolestaan kymmenpäiväisen vastavierailun Dinardista kotoisin oleva bretagnelainen tanssi- ja soitinryhmä. Sen johtajana oli Dinardin matkailutoimiston johtaja Jean Claude Weiz. Isäntänä olivat Suur- Helsingin Helkanuoret ja Suomi-Ranska -yhdistyksen nuorisotoimikunta. Ohjelmaan kuului mm. tutustuminen Helsinkiin ja Porvooseen sekä esiintymiset Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä. Vierailun päätti bretagnelais- suomalainen kulttuuri-iltapäivä Helsingin ranskalais-suomalaisella koululla. Siellä esiintyivät sekä bretagnelaiset että Helkanuoret. Bretagnelaisten kansantanssi seudun värikkäissä vaatteissa oli herkullista katseltavaa ja kuunneltavaa. Instrumentteina olivat mm. lebombarde, oboen-tyyppinen soitin ja le biniou, terävä-ääninen, säkkipilliä muistuttava soitin. Ja mikä kaikkein upeinta vierailussa: suomalais-ranskalainen yhteistyö maiden kulttuuriperinteiden vaalimisessa. (lehtileikkeeessä oli kuva jossa soitetaan näitä kahta eksoottista soitinta. Taustalla näkyy Haimakaisen Tuula sekä te Kuukkaset) Kotiliesi-lehti nro 5 9.3.1983    Eli ei sinänsä teidän tekstiin mitään uutta kuin nuo eksoottisten soittimien nimet. Ja ne soittimet taisivatkin minua kiinnostaa eniten ja jääneet mieleen parhaiten. Soittaja kun olin itsekin!     Lumista talven jatkoa ja terkkuja sinne! Ulla
   Jonna: (Issakainen /Rissanen)  Heippa,
minulla on pari lehtileikettä: Seurassa ja Kotiliedessä on ollut pienet jutut vierailusta kuvineen, niissä mainitaan myös Helkikset. Sitten on  muutama vaalea valokuva esiintymisestä, tanssista ja crepin paistosta, mutta niiden laatu ei päätä huimaa... Minä muistan, että koululla tanssittiin kovasti tiputanssia. Meille tuli tuolloin koiranpentu, joka tapahtumana ajoi ranskalaisten ohi kevyesti!  Jonna
   Riikka: ( Ukkola/ Nordström) Moikka,
mä muistan myös crepsit joita ranskalaiset paistoivat koululla yhtenä iltana, taisi olla jonkinlainen illanvietto. He olivat kovia tupakoimaan. Ja tuo luistelu on myös jäänyt mun mieleen, luulivat tosissaan että luisteltiin järven jäällä, olisikohan joku myös hiihtänyt.
   Tuula Haimakainen: Tervehdys !
Olemme tässä muistelleet vierailua ja jutelleet myös Iiu- tyttären kanssa, mutta samat asiat tulevat mieleen kuin teillekin. Sen muistan, että sänkyjen lisäksi toimitimme myös liinavaatteet ja pyyheliinat. Sen sänkysouvin myös muistan aika hyvin, samoin sen perinnepitoillan siellä koululla. Se oli oikein miellyttävä kokemus, ja kyllähän suomalainen pitoruoka niille nuorille maittoi!  Ne vierailijat olivat ihan eri ikäluokkaa kuin meidän lapsemme ja muistan olleeni vähän huolissani, kun yksi nuori mies piiritteli meidän Iiuamme!    Esiintymässä kävivät kansallispuvuissaan, joissa oli komeat päähineet, ainakin ranskalaisella koululla ja Ranskan kulttuurikeskuksessa. Loppujen lopuksi te varmaan muistatte enemmän siitä vierailusta kuin kukaan muu, sillä Sirpahan touhusi kovasti ja järjesti niitä talvihuvejakin heille.   Näin vähän siis apua tähän tulee meiltä. Hyvää ystävänpäivää teille molemmille toivottelevat Tuula ja Lasse

Sirpan tallettama IS-lehtileike:
   Helmikuun 24. pnä 1983  Lähde Ilta-Sanomien  IS-päivyri
   Tuliaisina siideriä ja kakkuja    Bretagnelaistanssijat kiertävät viikon Suomea

 • Kyllä täällä on eksoottista, kun ihmiset istuvat jäällä pilkkimässä ja  hiihtävät niin paljon, ihmetteli eilen Ranskan kulttuurikeskuksessa Helsingissä bretagnelainen säkkipillinsoittaja Jean-Louis J o u a n . Hän puhaltaa korviahuumaavat sävelet tanssiryhmälleen, joka saapui pari päivää sitten Suomeen esiintymismatkalle.
 • Ranskasta Dinardin kaupungista saapuneet tanssijat kiertävät Suomea kymmenen päivän ajan. He esiintyvät ensi sunnuntaina Helsingissä ranskalais- suomalaisella koululla.
   Bretagnelaiset esittävät sarjan vanhoja ranskalaisia tansseja. Puvut ovat viime vuosisadalta. Bretagnelaisten kansantanssi- ja  soitinryhmän Suomen kiertue on vastavierailu helsinkiläisten Helkanuorten viime kesänä Dinardin Festival Jeunesse et Mer eli Nuoriso ja  Meri -festivaaleille tekemälle esiintymismatkalle. Suomalaisnuoret  esiintyivät näillä Ranskassa erittäin suosituilla festivaaleilla peräti 13 kertaa. Ranskalainen lehdistö kirjoitti paljon suomalaistanssijoista ja heidän vierailustaan oltiin niin innostuneita, että ranskalaiset halusivat nähdä heidän eksoottisen kotimaansa ja tulla esiintymään tänne. Vastavierailua ryhtyi järjestämään Suomi-Ranska Yhdistyksen  Nuorisotoimikunta.  Matkansa johtajaksi ranskalaisnuoret saavat peräti Dinardin  kaupungin matkailutoimiston johtajan,  Jean Claude Weiszin,  joka katselee nyt talvista Suomea lähinnä "matkailunedistämismielessä". Bretagnessa oli kylmempää.
 • Eihän täällä ole lainkaan sietämättömät pakkaset,  totesivat seurueen tytöt.  He olivat  varustautuneet kohtaamaan lähinnä arktiset olosuhteet.  Bretagnessa oli paljon koleampaa ja kosteampaa kuin täällä, tytöt kertoivat. Tanssijat ovat olleet aivan ihastuneita Suomen talveen. Talvijäällä istuvat pilkkijät ja hiihtäjät ovat heistä eksoottista ja ihmeellistä katseltavaa. Myös päivät ovat paljon pitempiä kuin luulin. Ajattelin, että täällä on pimeämpää ja päivät paljon lyhyempiä naureskelee oboen soittaja Herve' Bisguay, joka pahoittelee sitä, että Suomesta kuulee niin vähän Ranskassa.
    Siideriä tuliaisina
 • Bretagnelaiset   esittävät Suomen kiertueellaan sarjan vanhoja ranskalaisia tansseja. Puvut ovat viime vuosisadan mallien mukaan tehtyjä. Musiikki on vauhdikasta. Säkkipillien, oboen ja rumpujen aikaansaama rytmikäs tanssimusiikki  kuulostaa suomalaisesta aika erikoiselta, melkeinpä "meteliltä". Ryhmä on kiertänyt jo Helsingin ympäristössä ja vieraillut Porvoossa. Tänään he esiintyvät   Hämeenlinnassa hotelli Rantasipi- Aulangon ranskalaisilla viikoilla. Perjantaina ryhmä matkaa Jyväskylään, missä   heidän esiintymistään voi seurata joko Voionmaan lukiossa tai hotelli Rantasipi- Laajavuoressa. Ensi sunnuntaina 27. 3., vierailun päätteeksi järjestetään Helsingin ranskalais-suomalaisella koululla kello 14.00 bretagnelais- suomalainen kulttuuri- iltapäivä. Vauhdikkaiden tanssien lisäksi voi tuolloin nauttia bretagnelaisen keittiömestarin valmistamia kreppejä.  Siideriä ja kakkuja tanssijat ovat tuoneet mukanaan tuliaisiksi suomalaisille. IS / EIJA LAMPI

   Muistelut kirjoittanut ja koonnut, Heimo Kuukkanen