Huhtasuontien tarinoita

  Kauhea opettaja

  Satu tyttäremme kouluaikana Vartiokylän ala-asteella sattui kovasti oppilaitten vanhempia kuohuttava tapaus. Entinen naispuolinen luokanopettaja jäi eläkkeelle ja uudeksi opettajaksi seuraavalle luokalle oli tulossa miesopettaja, jonka työhistoriasta kuului hurjia: hän oli riepottanut huonosti käyttäytynyttä ylempien luokkien poikaoppilasta niskasta ja nostanut tämän "seinälle" kurinpalautuspuhuttelun ajaksi.
  Tämä ja muut hurjat huhut kiertelivät oppilaitten keskuudessa aikansa, kunnes kunnon huhujen tapaan aiheuttivat reaktioita jo vanhemmissakin.
  Satu- tyttäremme tuli eräänä päivänä itkien kotiin ja vakuutti, ettei hän halua sellaisen opettajan luokalle, joka on aina vihainen ja kurittaa oppilaita. Lohduttelimme  hetken, koska arvelimme asian vähän menneen vähän ylireagoinnin puolelle ja unohdimme päiväksi pariksi asian
  Sitten tuli kutsu vanhempainkokoukseen koululle.  Paikalla oli parisenkymmentä oppilaitten vanhempaa ja rehtori Haimakainen. Hän alusti asian lyhyesti ja vastaili vanhempien kysymyksiin.  Hän selvitti, että kyseinen opettaja oli todellakin, noin kaksikymmentä vuotta sitten käynyt käsiksi tällaiseen häiriköivään poikalapseen, mutta varoituksen saatuaan, ei koskaan sen jälkeen.  Hänestä ei myöskään ole muissakaan suhteissa ole ollut mitään moitittavaa rehtori Haimakaisen mukaan. Päinvastoin.
  Äiti X eli esimerkiksi Äiti Kylältä, vaati silti pontevasti tämän opettajan sivuuttamista tällä kohtaa ja perusteena se, että lapsethan pelkäävät tuollaista opettajaa ja se huonontaa kovasti  opiskeluilmapiiriä.
  Kuuntelin aikani tätä keskustelua ja muiden oppilaitten vanhemmat alkoivat kääntyä rehtorin kannalle asiassa, mutta Äiti Kylältä oli tiukkana.  Tunsin hänet entuudestaan hyvin ja uskalsinkin lausua muutaman sanan asiaan minäkin: "Kuuleppa nyt, kun olemme molemmat vähän lyhytpinnaisen maineessa itsekin, niin montako kertaa päivässä arvelisit nostettavan noita haistattelevia yläluokkalaisia "seinälle", jos me olisimme täällä opettajina? "  Syntyi hetken hiljaisuus ja sitten tämä Äiti Kylältä totesi: "On se varmaan niinkin ja luotetaan nyt sitten rehtoriin tässä asiassa".  Kokous oli päättynyt ja "kauhea" opettaja oli saanut "armon".
  Luokan hajaantuessa eri kouluihin, yläasteelle siirryttäessä, oli itku herkässä monella oppilaalla tätä "kauheaa" opettajaa hyvästeltäessä.

  Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen