Tämä kuva on Käätypolku 8:n yläkerran ikkunan takana kasvavasta koivikosta. Saman laisia koivut ovat kaikkialla. Tosin tuo nimenomainen koivikko oli lehdistöltään hyvin runsastuottoinen, muisteli selkävaivoja haravanvarressa hankkineena Hannu Kuukkanen.

  Olemme Sirpan kanssa tällä nykyisellä Tapaninkylän tontillamme taistelleet valtavien havun neulasmäärien kanssa jo kaksitoista vuotta. Keräämme pitkin kevättä makedonianmäntyjemme neulasia, kävynsuomuja kesällä oravien jäljiltä ja uudelleen neulasmattoa taas syksyllä. Alkuvuosina 40-50kpl 200 litran säkkiä per vuosi ja niistä on lehtipuiden osuus enintään kolmannes.  Vartiokylän Huhtasuontie yhdeksässä lehtien keruu keskittyi syksyyn ja ne olivat koivunlehtiä joita siellä oli kuutioittain muutama pihlajan lehti seuranaan.

  Tapasimme kutsua muutamia ystäviämme syksyisin lehtitalkoisiin ja sitä silmällä pitäen autotallissa oli varastoituna kymmenkunta haravaa.  Tontin takarajalla oli jyrkästi aleneva penkka ja sen kohdalla joutomaata johon oli mukava perustaa suuri lehtikomposti.

  Eräänä syksynä oli tuuli tuonut terveisiä myös naapureista, sillä lehtiä oli todella runsaasti pihallamme.  Itse olin talkoissamme kompostin kokoajana ja talkooväki haravoi ja kärräsi lehtiä reippaalla tahdilla. Aina kerrosten väliin heittelin vanhasta kompostin pohjasta puolivalmista multaa käynnistyksen avuksi ja sen loputtua mutaa ojan pohjalta.  Komposti kohosi illan hämärtyessä liki parin metrin korkeuteen ja halkaisijaa siinä oli 5-6 metriä.  Työn päätyttyä talkooväki pääsi pääruokailun kimppuun ja kyllä maistui kaikille reippaan urakan jälkeen raittiissa ulkoilmassa.  Keskenämme muistelimme, että lehtiä oli tällä kertaa liki tuplasti, mitä oli ollut aiempina vuosina.

  Sinä syksynä lumi tuli melko aikaisin.  Sitä tuli myös runsaasti.  Kerran sitten tammi- helmikuun kovimmilla pakkasilla (siihen aikaan niitä vielä oli) huomasin keittiön ikkunasta katsoessani, että kompostin paikalta nousi vieno höyrykiemura.  Kävin lähempää kurkkaamassa ja siellä näkyi syvä reikä läpi hangen, josta tuo höyry nousi.  Lehtikompostimme se siellä maatui kovaa kyytiä paksun hangen eristämänä  Käänsin kompostin kertaalleen seuraavana keväänä ja sitä seuraavana se olikin sitten jo valmista nurmikkomultaa.  Aiempina vuosina kävi useinkin niin, että lehdet pakkautuivat liian tiiveiksi paakuiksi ja maatuminen kesti vuoden- pari pidempään. Kyllä silloinkin olisi nopeuttanut, jos olisin kääntänyt ja hajottanut paakut käännön yhteydessä. Toisaalta, oli sitä silloin olevinaan tähdellisempääkin tehtävää yllin kyllin.

Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen