Lumihiihtoa 1962

Kun eräillä synttäreilläni jutustelimme Soikan (Soili) kanssa, niin hän muisteli sitä vesihiihdon korviketta eli lumihiihtoa.

  Tempaus tehtiin Goggolla eli Goggomobil Isar- merkkisellä Helkama Oy:n autolla.  Hannu-veljeni ja naapurinlikka Soikan kanssa (se oli melkein kuin isosysteri puoli vuotta vanhempana)

  Sattui kohdalle luminen talvi ja teiden varsien hanget olivat metristä puoleentoista korkeat. Hannu se taisi keksiä, että voi kun pääsisi harrastamaan lumihiihtoa, niin kuin jotkut kesällä sitä vesihiihtoa. Ei siinä mitään ongelmaa minun mielestäni ollut. Parikymmenmetrinen köysi vain kiinni Goggon takapuskuriin ja suksihenkilö hinaukseen. Goggossa oli erinomaiset "hankirenkaat" joissa oli hyvä vetopito, mutta sivuttain samanverran huonompi. Siinä sitten viilletettiin Lenkkiä ympäri  (kolmen tien muodostama lenkki n.700m) Helytie - Huntutie -  Käätypolku, useampikin kierros kunnes ikävä mies, poliisi Mattila, puuttui peliin. Ei hänkään pahasti, kunhan heristeli ohi ajaessamme sormeaan ja se riitti sillä erää.  Ehti siinä silti Soikkakin, tuo urheilullinen tyttölapsi,  muutaman kierroksen saada Goggokyytiä ja ehkä jokunen muukin.

Näin muisteli Soikka:
"Haroin harmaita solujani en hiuksiani, ja minusta siinä mukana oli Määtän Eino tai Mäkisen Reima, en ole varma. Sen muistan, kun Assi-äitini moitti meitä siitä, että kaikkia temppuja me korttelin lapsille opetammekin. Meidän piti äitini mukaan olla pikkulapsia viisaampia. Joku äiti oli valittanut että Karin urheilijatyttökin se houkuttelee lapsia vaarallisiin leikkeihin. En tänä päivänä yhdy tuomioon. Me opetimme korttelin lapsille että urheilu on terveellistä lajista riippumatta". (Soikka)

Noin muistelen minäkin nyt. Taisivat olla molemmatkin kyydissä. Muistelen Reiman pysyneen hyvin tolpillaan, mutta Eino taisi mennä reippaasti kuonolleen ainakin pari kertaa.  Terveellistä se silti oli ja Mattilakin oli eri mieltä vain viran puolesta. Hannu ja sinä pysyitte parhaiten pystyssä, mutta olitte hieman vanhempiakin.  Katsojilla oli myös hauskaa. Vauhtia muistelen olleen 40-60km/h  (Heimo)

Kuka muu muistaa ? Utelee Heimo. Taas.

Ja vastaan itse Sirpa-vaimoni puolesta, joka viimeisimmällä Rauman reissulla kertoi tyttärenpojillemme hiihtäneensä myös tuon samaisen auton ja köyden perässä. Aika oli ehkä jo iltayöstä, kun paikallispoliisikin oli jo turvallisesti nukkumassa.  Hän muisteli myös itse ajaneensa muutaman kierroksen, jolloin itsekin sain kokea moista hurjuutta. Hurjin tietysti Sirpa itse, jolla  ei vielä ollut ajokorttia tuossa vaiheessa (mutta oli jo ollut hyvässä koulutuksessani ;-).