Käsikärrydemonstraatio. Toimintaa valvoo Olavi eno. Aisoissa Eero, kyydissä Hannu ja Lauri. Taustalla näkyy Tirkkosen talon kulma.

 Vuonna -53, kun Kuukkasten talon  anturoita ja sokkelia valettiin pyöritti Heiska (11-12v) käsikärryrallia ympäri Käätypolku-Huntutie-Helytie-ympyrää. Tarkoituksena oli hakea ojista ja metsänreunoista kiviä betonin täytteeksi eli tehtiin siis “säästöbetonia”.
 Heiska veti käsikärryjä kerran ympäri ringin kiviä lavalle heitellen ja jo oli porukkaa ympärillä auttamassa. Kärryt täyttyivät nopeasti ja kuorma kiireesti rakennustyömaalle. Sitten osa porukasta lavalle ja loput vetämään. Kierros ympäri ja vaihto. Toinen kierros ja sitten taas tehtiin kivikuormaa. Kaikki saivat kyytiä ja hauskaa oli. Vain Heiska jäi kyyditsemättä, mutta se oli se “pomon” osa. Heiska sai sitten tosin kivet eli siis Kuukkasten rakennustyömaa. Kuva käsikärryistä kuvassa “olaeerohannulauri”. Kärryt olivat isoisämme, Suomivalimon mallipuusepän, valmistamat siinä sotien välissä. Niisä oli irrotettavat taka- ja etulaudat, lehtijouset ja kuulalaakerioidut pyörät. Alunperin niillä kärrättiin hellaklapeja klapikaupasta Brahenkadulla sijaitsevan ensiasuntomme puuliettä varten. Kärryt taisivat sitten 70-luvulla lahota käytön puutteessa saunan taakse.

Kirj. Heimo Kuukkanen

Kärryjä taisi alunperin käyttää Kuukkasten isoäiti Klaara. Klaara vei niillä juureksia, marjoja ja hedelmiä Kauppatorille myyntiin. Noin seitsemän kilsan matkan Tammelundista Kulosaaren puusiltaa Kauppatorille. Edes takaisin. Mutta Klaara olikin teräsmummi. Vuodet n.1945-49.

Kirjoitti Hannu Kuukkanen

 Tuohon pitänee vielä kommentoida, että niissä Klaara-mummin vihanneskärryissä oli muutaman kerran vielä Heimopoikakin kuormana, mutta silloin mentiin Hakaniemen torille, missä "maalaisten rivissä" myytiin sitten ne varhaisperunat, mansikat ja vihannekset saunavihtojen ohessa. Kulosaaren sillalla työnsin avuksi ylämäessä ja jarrutin alamäessä. Se oli muuten melkoista rynkytystä rautavanteisilla, vaikkakin jousitetuilla kärryillä, kun sillan puupinnoite oli kulunut syville urille ja oksankohdat törröttivät siltalankuista kuin pienet pyöreät kivet.  Matkaa oli noin 8 km ja aikaa meni n.2,5h per suunta. Liikkeelle piti lähteä 4-5:n välillä aamulla. Noin 6-8:n tunnin reissu ja käsikärryllinen myytävää. Ei ollut hääppöset tuntiansiot, kun vielä puutarhan hoidon vaatiman ajan laskee tuohon päälle. Sisua ei 155 senttiseltä ja n.55- vuotiaalta mummiltamme puutunut. Nämähän olivat tosin jo helppoja aikoja hänelle, kolme sotaa kokeneelle (sisällissota, talvisota ja jatkosota).

Muisteli Heimopoika yli 65 vuoden takaisia